Kitaramaailmassa on noussut esiin kiista, joka osuu suoraan sähkökitaran historian ytimeen. Fender on ryhtynyt puolustamaan legendaarisen Stratocaster-mallinsa muotoilua entistä näkyvämmin ja lähettänyt vaatimuskirjeitä valmistajille, jotka tekevät niin sanottuja S-tyylisiä sähkökitaroita.
Asia nousi julkisuuteen, kun yhdysvaltalainen boutique-valmistaja LsL Instruments kertoi saaneensa Fenderin lakimiehiltä kirjeen. Siinä yhtiötä vaadittiin lopettamaan Stratocaster-tyylisten kitaroiden valmistus, myynti ja markkinointi. LsL:n mukaan kyse ei ole vain yhdestä mallista, vaan periaatteesta, joka voi vaikuttaa koko pienten kitaranrakentajien kenttään.
Taustalla on Saksassa annettu oikeuden ratkaisu, jossa Fender sai tukea väitteelleen, että Stratocasterin runkomuoto voi olla suojattavissa tekijänoikeudella. Päätöstä on kuitenkin syytä lukea varovasti, sillä kyse oli yksittäisestä tapauksesta, ja sen laajempi vaikutus muihin valmistajiin riippuu siitä, miten Fender onnistuu käyttämään ratkaisua uusissa tilanteissa.
Fenderin näkökulmasta kyse on brändin, historian ja tunnistettavan muotoilun suojelemisesta. Stratocaster ei ole mikä tahansa soitinmalli: se on yksi populaarimusiikin tunnetuimmista sähkökitaroista, jonka siluetti on ollut näkyvissä lavoilla, levyjen kansissa ja musiikkivideoissa jo vuosikymmeniä.
Yhtiö on kuitenkin täsmentänyt, ettei se ole kieltämässä kaikkia kaksisarvisia eli double-cutaway-rungolla varustettuja sähkökitaroita. Fenderin mukaan kohteena ovat tuotteet, jotka muistuttavat liian läheisesti Stratocasterin kokonaismuotoilua. Käytännössä juuri tämä tekee asiasta hankalan: missä kohtaa klassisesta vaikutteesta tulee liian suora kopio?
Monelle soittajalle S-tyylinen kitara ei tarkoita enää vain Fenderiä. Se tarkoittaa tietynlaista ergonomiaa, ulkonäköä ja soitettavuutta. Tällaisia kitaroita valmistavat nykyään niin isot merkit, pienet pajat kuin osavalmistajatkin. Vuosikymmenten aikana Stratocasterin muotokielestä on kasvanut lähes oma kitarakategoriansa.
Tämä ei ole Fenderille täysin uusi ongelma. Yhdysvalloissa Fender yritti aiemmin saada Stratocasterin, Telecasterin ja Precision Bassin runkomuodoille tavaramerkkisuojaa, mutta vuonna 2009 Yhdysvaltain tavaramerkkiviraston valituslautakunta hylkäsi hakemukset. Taustalla oli muun muassa se, että markkinoilla oli ollut vuosikymmeniä muiden valmistajien tekemiä hyvin samantyyppisiä runkomuotoja.
Nyt tilanne on kuitenkin erilainen, koska Fender ei nojaa vain tavaramerkkiajatteluun, vaan Saksassa saatuun tekijänoikeusratkaisuun. Tämä tekee tapauksesta kiinnostavamman: tavaramerkki suojaa yleensä kaupallista tunnistettavuutta, kun taas tekijänoikeus voi suojata luovaa muotoilua. Kysymys kuuluu, voidaanko sähkökitaran runko nähdä paitsi soittimena myös suojattavana käyttötaiteen teoksena.
Pienille valmistajille jo pelkkä oikeudellinen uhka voi olla raskas. Kansainvälinen riita maksaa paljon, ja moni pieni paja voi joutua muuttamaan mallistoaan, rajaamaan Euroopan-myyntiään tai taipumaan sopimukseen ilman varsinaista oikeustaistelua. Siksi Fenderin kampanjan vaikutukset voivat näkyä markkinoilla jo ennen kuin yhtään uutta isoa oikeustapausta on ratkaistu.
Tapauksesta tekee entistä kiinnostavamman se, että myös PRS Guitars on vahvistanut saaneensa Fenderiltä vaatimuskirjeen. PRS:n Silver Sky -mallia on usein verrattu Stratocasteriin, ja sen mukana kiista ei enää koske vain pieniä boutique-rakentajia. Mukana on yksi alan näkyvimmistä kilpailijoista ja yksi tunnetuimmista moderneista S-tyylisistä kitaroista.
Fenderille kiista on tasapainoilua. Jos yhtiö ei puolusta tunnettuja muotojaan, se voi menettää osan brändinsä erottuvuudesta. Jos se taas puolustaa niitä liian aggressiivisesti, se voi suututtaa juuri sen yhteisön, joka on pitänyt Stratocasterin elossa: soittajat, rakentajat, keräilijät ja kitarakulttuurin harrastajat.
Samanlainen kiista jatkuu handpan-maailmassa
Fenderin tapaus ei ole soitinmaailmassa täysin poikkeuksellinen. Samantyyppinen ja yhä ajankohtainen kiista on nähty sveitsiläisen PANArtin kehittämän Hang-soittimen ympärillä. Hang tunnetaan puhekielessä usein nimellä “hang drum”, vaikka valmistaja itse ei pidä rumpu-termiä oikeana. Samankaltaisista soittimista käytetään nykyään yleensä yleisnimeä handpan.
PANArt kehitti Hangin Bernissä 2000-luvun alussa. Soittimesta tuli nopeasti kulttimaineinen, ja sen jälkeen eri valmistajat alkoivat tehdä omia samantyyppisiä käsin soitettavia metallisoittimiaan. Lopulta syntyi kokonainen handpan-kategoria, aivan kuten Stratocasterin muotokielestä on kasvanut oma S-tyylisten sähkökitaroiden maailmansa.
PANArt on puolustanut Hangin muotoa oikeusteitse ja katsonut, ettei kyse ole vain teknisestä soittimesta vaan myös suojattavasta taideteoksesta. Vuonna 2024 Bernissä annettu ratkaisu tuki tätä näkemystä ja katsoi, että Hang voi saada tekijänoikeussuojaa käyttötaiteen teoksena Sveitsin, Saksan ja Hollannin lain mukaan.
Kiista ei kuitenkaan ole käytännössä ohi. Yksi iso kysymys on yhä se, mitkä handpan-mallit mahdollisesti loukkaavat tätä suojaa ja mitkä eivät. Juuri siksi Hang-tapaus toimii hyvänä vertailukohtana Fenderin tilanteelle: molemmissa tapauksissa alkuperäinen valmistaja puolustaa ikonista muotoa, mutta muu soitinyhteisö kysyy, voiko yhdestä muotoilusta tulla vuosien kuluessa kokonaisen soitintyypin yhteinen kieli.
Missä kulkee kopion ja klassikon raja?
Lopulta kyse on yhtä aikaa lakiasiasta ja kulttuurisesta kysymyksestä. Voiko ikonisen muodon omistaa, jos siitä on tullut osa koko alan yhteistä kieltä? Stratocaster on kiistatta Fenderin luomus, mutta samalla sen vaikutus on levinnyt niin laajalle, että rajan vetäminen alkuperäisen, kunnianosoituksen ja kopion välille ei ole yksinkertaista.
Sama kysymys toistuu Hangin ja handpanien kohdalla. Alkuperäinen soitin voi olla omaperäinen ja suojan arvoinen, mutta samalla sen ympärille voi syntyä kokonainen yhteisö, markkina ja soitinperhe. Kun näin tapahtuu, oikeus joutuu ratkaisemaan jotakin paljon isompaa kuin vain yhden tuotteen muodon.
Juuri siksi Fenderin tapaus kiinnostaa paljon muitakin kuin juristeja. Se voi vaikuttaa siihen, millaisia kitaroita pienet valmistajat uskaltavat tulevaisuudessa rakentaa, mitä malleja eurooppalaisille soittajille tarjotaan ja miten pitkälle soitinvalmistaja voi mennä oman historiansa suojelemisessa.
Jos Fender onnistuu rajaamaan Stratocasterin muotoilun suojaa tiukemmaksi, vaikutukset voivat näkyä laajasti S-tyylisten kitaroiden markkinassa. Jos taas muut valmistajat pystyvät osoittamaan, että muoto on vuosikymmenten aikana muuttunut yleiseksi kitarakieleksi, Fenderin kampanja voi jäädä enemmän varoitukseksi kuin pysyväksi käännekohdaksi.
Varmaa on ainakin se, että keskustelu ei koske enää vain yhtä kitaraa. Se koskee sitä, kuka saa rakentaa musiikin ikonien päälle, kuka omistaa klassikon muodon ja missä kohtaa soitin lakkaa olemasta yhden valmistajan design ja muuttuu koko kulttuurin yhteiseksi työkaluksi.
Lähteet:
- Guitar World: Fender escalates legal campaign against S-style guitars
- Guitar World: Fender speaks out on its cease-and-desist strategy
- Guitar World: PRS has been hit by a cease-and-desist from Fender
- USPTO / TTAB: Stuart Spector Designs Ltd. v. Fender Musical Instruments Corp., 2009
- PANArt: The History of PANArt
- PANArt: Litigation concerning the Hang
- PANArt: The Hang is a work of applied art
- MLL Legal: Copyright protection on the design of a music instrument
